前2千台网约车免费办证？辟谣：企业挂靠广告

Tamilit
??????, tami?ar
Tamilien asuinalue Etel?-Intiassa sek? Sri Lankassa.
V?kiluku	77 000 000
Asuinalueet	Intia 69 026 881 (2011)  Sri Lanka 3 092 676 (2001)  Malesia 1 892 000 (2000)  Etel?-Afrikka 250 000 (2008)  Singapore 200 000 (2008)  Myanmar 200 000 (2008)  Britannia 150 000 (2008)  Kanada 138 675 (2006)  Yhdysvallat 132 573 (2011)  Fid?i 110 000 (2008)  Ranska 100 000 (2008)  Saksa 50 000 (2008)  Indonesia 40 000 (2011)  Sveitsi 40 000 (2008)  Australia 30 000 (2008)  Italia 25,000 (2008)  Alankomaat 20 000 (2008)  Norja 10 000 (2008)  Thaimaa 10 000 (2008)  Yhdistyneet arabiemiraatit 10 000 (2008)  Tanska 7 000 (2008)  Bahrain 7 000 (2008)  Suomi 2 409 (2021)
Kielet	tamili
Uskonnot	Hindulaisuus: 88% Kristinusko: 6% Islam: 5,5% (Tamil Nadussa)
Infobox OK

百度 即各收集点将垃圾送至移动压缩厢，移动压缩厢装满后直运处理场，同时另一空的移动垃圾厢放回原处继续收集。

Tamilit ovat etel?aasialainen etninen ryhm?, jolla on kirjoitettua historiaa yli kahden vuosituhannen ajalta. Vanhimmat tamiliyhteis?t olivat etel?isess? Intiassa ja koillisessa Sri Lankassa. Tamiliemigranttien muodostamia yhteis?j? el?? ymp?ri maailman, erityisesti keskisess? Sri Lankassa, Malesiassa, Singaporessa, Fid?ill?, Mauritiuksella ja Etel?-Afrikassa sek? nuorempia yhteis?j? my?s Australiassa, Kanadassa ja osissa Eurooppaa.

Tamilit eiv?t suurimman osan historiansa aikana ole olleet yhden hallinnon alaisena. Tamilakam, joka on tamilimaiden perinteinen nimi, oli poliittisesti yhten?inen vain lyhyen aikaa Chola-dynastian aikana 800- ja 1100-lukujen v?lill?. Tamilien identiteetti on ensisijaisesti ollut kielellinen: tamilien keskuudessa tamilia ?idinkielen??n puhuva oli tamili. Nyky??n m??ritelm? on kuitenkin laajentunut koskemaan my?s emigranttitamilien j?lkel?isi?, jotka pit?v?t yll? tamilien kulttuurisia traditioita vaikkeiv?t en?? puhukaan kielt?.

Tamilit ovat etnisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti sukua muille Etel?-Aasian dravidakansoille. Tamileja arvioidaan olevan maailmassa noin 77 miljoonaa.

Historia

Esiklassinen aikakausi

Tamilien alkuper?, kuten muidenkin dravidakansojen, on tuntematon, vaikkakin geneettiset ja arkeologiset todisteet antavat olettaa n?iden saapuneen Intiaan noin 6000 eaa. On esitetty, ett? muinaisen Iranin elamiiteilla olisi saattanut olla yhteyksi? n?ihin, mutta t?m?n tueksi ei ole juurikaan pit?vi? todisteita. On my?s ehdotettu Indus-kulttuurin ihmisten olleen tamileja tai muita dravidoita, mutta teoria on kiistanalainen ja Induksen ihmisten identiteetist? ei vallitse akateemista konsensusta.

Varhaisimmat suorat todisteet tamiliasutuksesta nykyisen Tamil Nadun alueella ovat megaliittihautapaikkoja noin vuodesta 1000 eaa. eteenp?in. Niit? on l?ydetty ymp?ri Tamil Nadua, erityisesti Adichanallurista. Hautaukset muistuttavat klassisen tamilikirjallisuuden kuvauksia hautajaisista ja ovat siten konkreettisia todisteita tamilien l?sn?olosta Etel?-Intiassa t?ll? aikakaudella. 2000-luvun kaivauksissa on l?ydetty my?s n?ytteit? varhaisesta tamilikirjoituksesta, joka ajoittuu ainakin ajalle 500 eaa.

Klassinen aikakausi

Yksityiskohta Chidambaramin temppelist?.

Noin 200-luvulta eaa. l?htien muinaista tamilivaltiota hallitsi kolme kuninkaallista dynastiaa: Chola, Chera ja Pandya. Kukin dynastia hallitsi omaa valtakuntaansa tamilia puhuvan alueen sis?ll?. Klassinen kirjallisuus ja kaiverrukset kuvaavat my?s monia heimop??llik?it?, jotka yhdess? hallitsivat suurta osaa keskist? Tamil Nadua. Heimop??llik?iden (vēlīr) ja kuninkaiden v?liset sodat olivat yleisi?, kuten ne olivat Sri Lankassakin, jossa ne kuitenkin n?ytt?v?t olleen enimm?kseen v?lienselvittelyj? eiv?tk? niink??n taisteluja toisten alueiden valtaamiseksi. Kuninkaat ja heimop??llik?t suosivat taiteita, ja paljon kirjallisuutta onkin per?isin t?lt? aikakaudelta. Kirjallisuus osoittaa, ett? monet tamileille ominaisiset kulttuuriperinteet ovat per?isin jo klassiselta aikakaudelta.

Maanviljely oli t?rke?? aikakaudella, ja on todisteita siit?, ett? tamilit rakensivat kastelukanavia ja muun muassa Kallanain padon, jota pidet??n yhten? vanhimmista edelleen k?yt?ss? olevista padoista. Talous keskittyi kuitenkin ulkomaankauppaan, ja on olemassa todisteita merkitt?v?st? kanssak?ymisest? eurooppalaisten kanssa. Karurista ja Arikamedusta on l?ytynyt roomalaisia kolikoita ja todisteita roomalaisten kauppiaiden k?ynneist?. On my?s todisteita, ett? Pandya-kuninkaat l?hettiv?t ainakin kaksi l?hetyst?? Rooman keisarin Augustuksen luo. Punaisella merell? tehdyiss? kaivauksissa on l?ytynyt ruukunsirpaleita, joissa on tamilikirjoitusta. Ne antavat olettaa tamilikauppiaiden olleen alueella. Periplus Maris Erythraei, tuntemattoman matkailijan luultavasti ensimm?isell? vuosisadalla kreikaksi kirjoittama kirjoitus kuvaa Pandyan ja Cheran kuningaskuntien satamat ja heid?n kanssaan k?yty? kauppaa yksityiskohtaisesti. Se my?s osoittaa, ett? tamilien t?rkeimpi? vientituotteita tuohon aikaan olivat pippuri, malabathrum, helmet, norsunluu, silkki, nardus?ljy, timantit, safiirit ja kilpikonnankuori.

Klassinen aikakausi p??ttyi noin 300-luvulla kaḷvār-kansojen tunkeuduttua pohjoisesta alueelle. N?it? kuvaillaan tavallisesti barbaareiksi sek? ahdistaviksi ja tyrannimaisiksi hallitsijoiksi. Aikakautta kutsutaan usein tamilien pime?ksi ajaksi, joka p??ttyi keisarillisen Pallava-dynastian nousuun.

Keisarillinen ja j?lkikeisarillinen aikakausi

Vaikka pallavat mainitaan jo aikakirjoissa 200-luvulta, he eiv?t nousseet keisarilliseksi dynastiaksi ennen 500-lukua. Dynastia ei n?yt? olleen alun perin tamileja ja vaikka he omaksuivat nopeasti tamilin kielen ja tavat, tamilien yhteiskunta muuttui heid?n aikakaudellaan. Pallavat halusivat verrata itse??n suuriin pohjoisiin Mauryan ja Guptan valtakuntiin. Siksi he muuttivat kuninkaallisen hallintotavan keisarilliseksi ja yrittiv?t vallata mahdollisimman paljon alueita suoraan alaisuuteensa. Pallavat edistiv?t my?s Shivan ja Vishnun palvontaa ja heid?n kulttuurinsa aloitti suurten sein?maalauksia ja veistoksia t?ynn? olevien kukkaistemppelien rakentamisen. Kastilaitoksen uskotaan syntyneen t?ll? aikakaudella.

Elpyneet Chola- ja Pandya-dynastiat kukistivat pallavat 800-luvulla. Cholat nousivat valta-asemaan 900-luvulla ja perustivat imperiumin, joka kattoi suurimman osan etel?ist? Intiaa ja Sri Lankaa. Imperiumi yll?piti vahvoja kauppasuhteita Kiinan ja Koillis-Aasian kanssa. Cholat olivat Etel?-Intian ensimm?inen dynastia, jolla oli laivasto, joka purjehti aina Thaimaahan, Burmaan ja Sumatralle. Cholat k?viv?t kauppakiistojen takia suuren ja tuloksellisen meritaistelun Srivijaya-valtakuntaa vastaan. Chola-imperiumi hiipui 1100- ja 1200-luvuilla ja Pandya-dynastia nautti lyhytaikaisesta valta-asemansa noususta, mutta toistuvat muslimien hy?kk?ykset 1400-luvulta l?htien aiheuttivat dynastian p??ttymisen 1500-luvun lopulla.

T?m?n j?lkeen ei noussut uusia suuria imperiumeja vaan Tamil Nadua hallitsivat paikalliset p??llik?t, kuten nykyp?iv?n Maharashtran ja Andhra Pradeshin alueiden nayakit. 1600-luvulta l?htien eurooppalaiset alkoivat rakentaa alueelle tukikohtia ja kauppapaikkoja. Britit, ranskalaiset ja tanskalaiset taistelivat kesken??n usein 1700-luvulla ja vuosisadan loppuun menness? suurin osa Tamil Nadusta oli brittihallinnon alaisuudessa.

L?ntiset tamilimaat eriytyiv?t muista Cholan ja Pandyan imperiumin menetetty? hallinnan alueeseen 1200-luvulla. Ne kehittiv?t oman erillisen kielens? ja kirjallisuuden, jotka kasvoivat erilleen tamilista, muotoutuen nykyaikaiseksi malajalamin kieleksi 1400-lukuun menness?.

Sri Lankan tamilit

Tamilimies Sri Lankassa.

Chola-dynastiaa edelt?v?st? Sri Lankan tamilinkielisen alueen historiasta ei ole p??sty yksimielisyyteen tieteilij?iden keskuudessa. Radikaaleimmat singaleesihistorioitsijat ovat esitt?neet, ettei Sri Lankassa ollut tamileja ennen 600-luvun maahanmuuttoa, kun taas monien tamilien mielest? tamilit ovat alueen alkuper?isasukkaita.

Historialliset todisteet eiv?t ratkaise asiaa kumpaankaan suuntaan. Muutamat Sangam-aikakauden runot on pantu runoilija ”Pūtan?r?evan?ār from īl?amin” nimiin. Il?am, joka kirjoitetaan my?s muodossa Eelam, on vanha tamilinimi Sri Lankalle ja t?t? tamilit yleens? pit?v?t todisteena tuon ajan tamiliasutukselle Sri Lankassa. Singaleesihistorioitsijat kuitenkaan eiv?t hyv?ksy t?t? ja v?itt?v?t, ett? arkeologisia todisteita tamiliasutuksesta Sri Lankassa ei ole kuin paljon my?hemm?lt? ajalta. Aikakauden kertomukset, jotka eiv?t anna lopullisia todisteita kumpaakaan suuntaan, kertovat kuinka tamilit sotivat singaleesien kuningaskuntia vastaan ja toisinaan hallitsivat osia Sri Lankasta sek? toimivat Sri Lankan kuninkaiden neuvonantajina jo hyvinkin varhain. On kuitenkin ep?selv??, tulivatko n?m? tamilit Intiasta vai olivatko he alun perin Sri Lankasta.

Historiallisista todisteista selvi??, ett? Intian tamilien kuningaskunnat olivat l?heisiss? tekemisiss? Sri Lankan asioiden kanssa jo hyvin varhain. Merkkej? tamilikauppiaista Anuradhapurassa on melko varhaiselta ajalta. Tamiliseikkailijat tutkivat saarta jo 75 eaa. 600-luvulta eteenp?in Tamil Nadun imperiumit n?ytteliv?t merkitt?v?? roolia Sri Lankassa ja t?lt? ajalta on konkreettisia todisteita tamiliasutuksesta saarella. Tamilisodat Sri Lankaa vastaan huipentuivat Chola-dynastian valloittaessa saaren 900-luvulla. Valtaa kesti 1000-luvun j?lkipuoliskolle asti.

Cholan vallan heikentymist? Sri Lankassa seurasi Polonnaruwan kuningaskunnan uudelleenmuodostuminen 1000-luvun lopulla. Vuonna 1215 Arya Chakaravarthin dynastia muodosti itsen?isen kuningaskunnan Jaffnan saaristoon ja Sri Lankan pohjoisosiin. Alagakkonara, tamili, joka oli singaleesikuningaskunnan palveluksessa, pys?ytti Arya Chakaravarthin etenemisen etel??n. Alagakkonara rakensi linnoituksen Kotteen ja pid?tteli Arya Chakaravarthin armeijaa siell? samaan aikaan kun l?i hy?kk??v?t joukot Panadurassa. Alagakkonaran j?lkel?isest? tuli my?hemmin singaleesien kuningas. Suvun sy?ksi vallasta Ming-amiraali Zheng He vuonna 1409.

Arya Chakaravarthi -dynastia hallitsi suurta osaa koillista Sri Lankaa vuoteen 1619, jolloin portugalilaiset valtasivat alueen. Sen j?lkeen hollantilaiset ottivat haltuunsa saaren rannikkoalueet, kunnes niist? tuli vuonna 1796 osa brittil?ist? imperiumia.

Nykyaika

Tamilibrahmiinipariskunta 1940-luvun puoliv?list?.

Britit sulauttivat Etel?-Intian tamilialueet Madrasin presidiumiin, joka yhdistettiin Brittil?iseen Intiaan (British Raj). Samoin tamiliosat Sri Lankasta yhdistettiin saaren muihin alueisiin vuonna 1802, jolloin muodostettiin Ceylonin siirtokunta. Molemmat s?ilyiv?t osana Intiaa ja Sri Lankaa n?iden itsen?istyess? 1947 ja 1948.

Kun Intia itsen?istyi 1947, Madrasin presidiumista tuli Madrasin osavaltio k?sitt?en nykyp?iv?n Tamil Nadun, Andhra Pradeshin rannikkoalueet, pohjoisen Keralan ja Karnatakan lounaisrannikon. J?lkeenp?in osavaltio jaettiin kielitieteellisten rajojen mukaan. States Reorganisation Actissa (”Osavaltioiden uudelleenj?rjestelylaki”) vuonna 1956 Madrasin osavaltio menetti l?ntiset rannikkoalueensa. Bellaryn ja Etel?-Kanaran alueet liitettiin Mysoren osavaltioon. Kerala muodostettiin Malabarin alueesta ja entisist? Travancoren ja Cochinin ruhtinaskunnista. Vuonna 1968 Madrasin osavaltion nimeksi tuli Tamil Nadu.

Liittovaltioj?rjestelm?n muodostamisen j?lkeen oli jonkin verran vaatimuksia tamilien itsen?isest? valtiosta. Intian perustuslaki kuitenkin tarjosi merkitt?v?n autonomian osavaltioille ja tamilien vuoden 1963 protestit johtivat hallituksen ottamaan k?ytt??n uuden ”kolmen kielen mallin”, joka suojelee paikallisten kielten puhujia hindilt?. T?m? on johtanut siihen, ett? Intian tamilit ovat nyky??n tyytyv?isi? liittovaltiomalliin ja itsen?isyysliikkeelle ei nyky??n ole juurikaan kannatusta.

Sri Lankassa kehitys oli p?invastaista. Siell? tamilit tunsivat, ett? singaleesienemmist? syrjii heit?. T?m? johti federalismivaatimuksiin, jotka kasvoivat 1970-luvulla itsen?isyysliikkeeksi. Tilanne puhkesi sis?llissodaksi 1980-luvun alussa. Sri Lankan hallitus virallisti voittonsa Tamilitiikereist? vuonna 2009. Sodassa arvioitiin kuolleen jopa 80 000 ihmist?.

Maantieteellinen levinneisyys

Intian tamilit

Useimmat Intian tamileista asuvat Tamil Nadun osavaltiossa, joka kattaa suuren osa entisest? Madrasin presidiumista. Osavaltio sai nykyiset rajansa vuonna 1956 ja nimens? vuonna 1968. Tamilit ovat selv?n? enemmist?n? Puducherryn liittovaltion alueella, joka on entinen Ranskan siirtokunta. Puducherry on Tamil Nadun sis?ll? oleva enklaavi.

Tamiliyhteis?j? on my?s Intian muissa osissa. Useimmat n?ist? ovat melko nuoria: brittiajan tai sen j?lkeen muodostuneita. Osa kuitenkin on jo ainakin keskiajalta: Hebbarin ja Mandyamin tamilit etel?isess? Karnatakassa, Keralan Palakkadin tamilit ja Maharashtran Punen tamilit. Monet Intian tamilit haluavat itse??n kutsuttavan termill? (englanniksi) Tamilians ja pit?v?t ilmaisua Tamils loukkaavana. Sri Lankassa tilanne on p?invastainen.

Sri Lankan tamilit

Nyky??n Sri Lankassa el?? kaksi tamiliryhm??. Ensimm?inen ryhm? on Sri Lankan tamilit (eli Ceylonin tamilit), jotka ovat Jaffnan kuningaskunnassa el?neiden tai it?rannikolle muuttaneiden tamilien j?lkel?isi?. Toinen ryhm? on intialaista alkuper?? olevat tamilit eli yl?maan tamilit (engl. Hill Country Tamils), jotka ovat Tamil Nadusta 1800-luvulla teeplantaaseille l?hetettyjen ty?l?isten j?lkel?isi?. Sri Lankan tamilit asuvat enimm?kseen maan pohjoisissa ja it?isiss? provinsseissa kun taas yl?maan tamilit asuvat keskiosien yl?nk?alueilla. Historiallisesti n?m? kaksi ryhm?? ovat pit?neet itse??n erillisin? yhteis?in?.

Useimmat yl?maan tamileista ty?skentelev?t yh? teeplantaaseilla.

Vuonna 1949 Yhdistyneen kansallispuolueen (UNP) hallitus, jossa oli mukana G. G. Ponnabalam, tamilikongressin ja Sri Lankan tamilien johtaja, riisti intialaisilta tamileilta n?iden kansalaisuuden, mukaan lukien oikeuden ??nest??. Huomattavaa on kuitenkin, ett? Sri Lankan tamilien oppositiojohtaja S. J. V. Chelvanayagam puolueineen oli t?t? p??t?st? vastaan.

1960-luvulla Sri Lankan ja Intian hallitusten v?lisen sopimuksen j?lkeen noin 40 prosenttia yl?maan tamileista sai Sri Lankan kansalaisuuden ja monet muista siirtyiv?t Intiaan. Etninen konflikti vahvisti kuitenkin yhteisen tamili-identiteetin kasvua ja kaksi ryhm?? tukevat nyky??n toisiaan enemm?n kuin ennen. 1990-luvulle tultaessa useimmat ”Intian tamileista” ovat saaneet Sri Lankan kansalaisuuden.

Edesmennyt M. G. Ramachandran, tamilifilmit?hti ja entinen Tamil Nadun p??ministeri sek? All India Anna Dravida Munnetra Kazhagam -puolueen perustaja syntyi malajalivanhemmille Sri Lankassa. Ceylonin ty?l?isten kongressipuolueen johtaja Saumyamurthy Thondaman puolestaan syntyi Intiassa.

Sri Lankassa on my?s huomattava tamilia puhuva muslimiv?est?. Toisin kuin tamilia puhuvat muslimit Intiassa, he eiv?t pid? itse??n etnisesti tamileina ja niinp? heid?t yleens? luetteloidaan erillisen? etnisen? ryhm?n? virallisissa tilastoissa.

Tamilisiirtolaiset

Suurimittainen tamilien siirtolaisuus alkoi 1700-luvulla, kun monia k?yhi? tamileita l?hetettiin ty?l?isiksi brittil?isen imperiumin kaukaisiin osiin, erityisesti Malakan niemimaalle, Etel?-Afrikkaan, Fid?ille, Mauritiukselle ja Karibialle. Suunnilleen samoihin aikoihin monet tamililiikemiehet muuttivat muihin imperiumin osiin erityisesti Burmaan ja It?-Afrikkaan. Tamileja asuu edelleen paljon n?iss? maissa ja tamiliyhteis?t Singaporessa, Réunionilla, Malesiassa ja Etel?-Afrikassa ovat pitk?lti s?ilytt?neet kulttuurinsa ja kielens?. Malesiassa lapset k?yv?t tamilikoulua ja suuri osa tamililapsista Mauritiuksella, Réunionilla ja Singaporessa oppivat tamilin ?idinkielen??n. Suojellakseen tamilin kielt? Singapore on tehnyt siit? kansalliskielen, vaikka tamilit edustavatkin vain 4,2 prosenttia v?est?st?. Osa tamiliyhteis?ist?, kuten Etel?-Afrikassa sijaitseva, eiv?t k?yt? tamilia en?? ensimm?isen? kielen??n, mutta ovat s?ilytt?neet vanhan tamili-identiteetin.

1980-luvulla k?ynnistyi my?s laajamittainen Sri Lankan tamilien muuttoliike. Viimeaikaiset siirtolaiset ovat enimm?kseen muuttaneet Australiaan, Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan ja Kaakkois-Aasiaan. Nykyisin suurin tamiliyhteis? etel?isen Aasian ulkopuolella on Kanadan Torontossa. Viime vuosina my?s monet nuoret koulutetut intialaiset, erityisesti tietotekniikan alalta, ovat muuttaneet Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. N?m? uudet siirtolaisyhteis?t ovat sulautuneet is?nt?yhteiskuntaan vanhoja paremmin ja monet niist? ovat perustaneet kulttuurij?rjest?j? suojelemaan ja edist?m??n tamilikulttuuria ja -kielt?.

Kulttuuri

Kieli ja kirjallisuus

Tamilit suhtautuvat vahvan tunteellisesti omaan kieleens?, jota usein kirjallisuudessa kutsutaan nimell? tamil?an?n?ai, ”tamili?iti”. Se on historiallisesti ollut, ja suuressa m??rin yh? on, tamili-identiteetin keskus. Kuten muut Etel?-Intian kielet, se kuuluu dravidakielten kielikuntaan eik? ole sukua Pohjois-Intian indoeurooppalaisille kielille. Kieli on saanut v?hemm?n vaikutteita sanskritista kuin muut dravidakielet ja se on s?ilytt?nyt monia piirteit? proto-dravidasta. Nykyajan tamili lainaa kuitenkin erityisesti Tamil Nadussa vapaasti sanoja sanskritista ja englannista.

Klassinen tamilikirjallisuus, joka vaihtelee lyyrisest? runoudesta runousoppiin ja eettiseen filosofiaan, eroaa huomattavasti muiden Intian kielten nykykirjallisuudesta. Se edustaa vanhinta maallista kirjallisuutta Etel?-Aasiassa. Klassiseen tamilikirjallisuuteen kuuluvat Tiruvalluvarin Tirukural, tamilien viisi suurta eeposta (Manimegalai, Seevaga Sindhamani, Silapadhigaaram, Valayaapathi ja Kundalakesi) ja Auvaiyarin teokset. Kirjoitettu kieli on muuttunut hyvin v?h?n aikojen kuluessa, jonka vuoksi klassinen kirjallisuus on edelleen helposti nykyajan tamilien omaksuttavissa ja n?in ollen se jatkaa vaikuttamistaan tamilikulttuurissa.

Nykyaikainen tamilikirjallisuus on kirjavaa vaihdellen intialaisesta nationalismista Subramanya Bharathyn t?ihin, Kalki Krishnamurthyn historiallisesta romantiikasta radikaaleihin ja sosiaalirealismia edustaviin Pudhumaipithanin ja Jayakanthanin teoksiin sek? Malathi Maithreen ja Kutti Revathin feminismiin. Sujatha, joka on kirjoittanut kirjoja romanttisista romaaneista tieteiskirjallisuuteen, on er?s suosituimmista tamilinkielisist? nykykirjailijoista. Viime vuosina Sri Lankan tamilikirjallisuus on tuottanut useita voimakkaita teoksia, jotka heijastelevat siviilien kokemaa tragediaa vuosien sis?llissodan keskell?. Tamileilla on my?s runsaasti diaspora-kirjallisuutta.

Kuvataiteet ja arkkitehtuuri

Tamilien kuvataiteet yhdist?v?t kaikkia sen kolmea p??suuntausta: arkkitehtuuria, kuvanveistoa ja taidemaalausta ja noudattelevat selv?sti etel?-aasialaista perinnett?. Kaikkein perinteisin tamilitaide on ainakin nimellisesti uskonnollista, yleens? keskittyen hindulaisuuteen, vaikkakin uskonnollinen elementti on yleens? vain edustamassa universaalia – tai joskus humanistista – teemaa. Klassisia taidemuotoja harjoitetaan yh? eli ne edustavat el?v?? kulttuuria.

Meenakshin temppeli Maduraissa.

T?rkein tamilien maalausmuoto on tanjore-maalaus, joka kuten nimi kertoo, on saanut alkunsa Tanjoresta (nyky??n Thanjavur) 800-luvulla. Maalaus tehd??n sinkkioksidilla p??llystettyyn vaatteeseen, johon se v?rj?t??n ja koristellaan puolijalokivill? sek? kulta- tai hopealangalla. Samantyylisi?, mutta tekotavaltaan erilaisia, ovat temppeleiden sein?maalaukset. T?st? tunnetuin esimerkki on Meenakshin temppeli Maduraissa. Tamilimaalaukset yleens? tunnetaan tyylikk??st? eleganssistaan, rikkaasta v?rimaailmasta sek? yksityiskohtiin keskittymisest?.

Tamiliveistokset on yleens? tehty pronssiin valamalla tai kivest? (yleens? temppelien yhteydess?). Vanhimmat s?ilyneet veistokset ovat 600-luvulta. Mahabalipuramin luolaveistokset ja Chola-dynastian aikaiset pronssiveistokset ovat hienoimpia esimerkkej? tamilien veistotaiteesta ja -tyylist?. Erityisen suosittu pronssiveistosten aihe oli Sivan kuvaaminen Nataraja-tanssiasennossa, jossa h?n on kuvattuna yksi jalka ylh??ll? ja s?dekeh?n ymp?r?im?n?.

Tamilitemppelit itsess??n voidaan usein n?hd? yhten? suuren mittakaavan veistoksena. Temppelit tunnetaan erityisesti korkeista torneistaan, joita kutsutaan nimell? gopuram (tai gopura). Ne muodostuvat useista kerroksista, joista jokainen muodostaa oman pienoispyh?kk?ns?. Aluksi temppelit olivat yksinkertaisia ja elegantteja, mutta my?hemmin niist? tuli huolitellumpia ja koristeellisempia kuten Brihadisvaran temppeli Thanjavurissa. 1200-luvulta eteenp?in temppelien sis??ntuloportit – joita kutsutaan tamilin kielell? gopurameiksi – alkoivat my?s kasvaa isommiksi ja koristeellisemmiksi. Erityisesti Chidambaramissa ja Srirangamissa olevien temppeleiden gopuramit ovat erityisen vaikuttavia, t?ynn? veistoksia ja reliefej?, jotka kuvaavat hindumytologian hahmoja ja tapahtumia.

Kuten intialaisessa taiteessa yleens?, tamilitaide ei perinteisesti harrasta muotokuvausta tai realismia. P??paino on teokseen liittyvien ideaalisten prototyyppien ja symbolien kuvaamisessa. T?m? tarkoittaa usein, ett? pienten yksityiskohtien, kuten k?den asennon suunnan, kuvassa olevien el?inten tai puiden, kuvatun vuorokaudenajan tiet?minen on t?rke?? taideteoksen merkityksen ymm?rt?miselle.

Esitt?v?t taiteet

Perinteisill? tamilien esitt?vill? taiteilla on antiikkiset juuret. Temppelit ja kuninkaalliset hovit olivat esitt?vien taiteen keskuksia jo ainakin klassiselta aikakaudelta l?htien. Klassisen tamilikirjallisuuden ja Natya Shastran perusteella nykyiset taidemuodot ovat hyvin l?hell? antiikkisia. Paljolti kuten muissakin intialaisissa perinteiss?, tamiliperinne painottaa eri esitt?vien taiteiden ykseytt? ja niiden symbioottista suhdetta kuvataiteisiin ja kirjallisuuteen. Tamiliperinteen mukaisesti esityksen tavoitteena on tuoda rasa – maku, mieliala, tunne – esiin, ja laatua arvioidaan sen mukaan kuinka se vaikuttaa yleis?n mielialaan.

Tamileilla on yhteinen musiikkiperinne muun Etel?-Intian kanssa, jota kutsutaan nimell? karnaattinen musiikki. Karnaattisella musiikilla on juurensa antiikkisissa musiikkimuodoissa, joita kuvataan klassisessa tamilikirjallisuudessa ja johon on vaikuttanut Natya Shastran musiikilliset teoriat. Musiikkityyli keskittyy laulu??neen, soittimia k?ytet??n s?estykseen tai matkimaan laulajan roolia. Karnaattinen musiikki rakentuu melodiatyyppien (rāgam) ja toistuvien rytmityyppien (thā?am) ymp?rille. Toisin kuin pohjoinen hindustanilainen klassinen musiikki, karnaattinen musiikki on l?hes t?ysin uskonnollista.

Jyrkk?n? vastakohtana pid?ttyv?iselle ja ?lylliselle karnaattiselle musiikille, tamilien kansanmusiikki on el?m?niloisempaa. Suosittuja muotoja ovat villup pattu, jota esitet??n jousella (vil) ja naattupurapaattu, joka on folkloreen ja kansan historiaan liittyvi? balladeja. 2000-luvun alun johtavia tamilien perinnemusiikin esitt?ji? ovat Pushpuvanam Kuppuswamy ja h?nen vaimonsa Anitha sek? Chandramukhi Chinnaponnu.

Bharata natyam -tanssija Chennaissa.

Hallitseva klassinen tanssityyli on bharata natyam. Bharata natyam on enimm?kseen esitt?v??, ei osallistuvaa. Tanssissa kuvataan laulussa kerrottua tarinaa ja sit? esitt?? lavalla yleens? yksi tanssija orkesterin s?estyksell?. Taustalla laulaa yksi tai useampi laulaja. Tarina kerrotaan k?ytt?en k?sien asentoja (mudra), kasvonilmeit? ja vartalonasentoja. Temppeleit? varten oli oma tyylins?, jota esitettiin vain temppeleiss? aina 1930-luvulle asti. Tanssijat ovat perinteisesti olleet aina naisia, mutta nyky??n tanssia esitt?v?t my?s useat tunnetut miestanssijat.

Tamileilla on my?s suuri joukko kansantansseja. Arvostetuin n?ist? on karakāṭṭam. Sen uskonnollisessa muodossa tanssia esitet??n Mariamma-jumalattaren kuvan edess?. Tanssija kantaa p??ns? p??ll? bambukehityksen ymp?r?im?? messinkikannua, joka on t?ynn? keitt?m?t?nt? riisi? ja joka on koristeltu kukkasin. Tanssija elehtii ja hyppii laulun rytmin mukaan tiputtamatta jyvi?. Karakāṭṭamia esitet??n yleens? erityisten laulujen kanssa, joita kutsutaan nimell? temmanguppāṭṭu tai thevar pāṭṭu. N?iss? kansanlauluissa rakastaja laulaa rakkautensa kohteelle nadaswaramin ja melamin s?estyksell?. Muita kansantanssityylej? ovat muun muassa mayilāṭṭam, jossa tanssijat sitovat riikinkukonsulkia vy?t?r?lleen; ōyilāttam, jota tanssitaan ympyr?ss? samaan aikaan heiluttaen eriv?risi? vaatekappaleita; poykkāl kuthiraiyaaṭṭam,, jossa tanssijat k?ytt?v?t leikkihevosia; mān̲āṭṭam,, jossa tanssijat matkivat peuran sulavia hyppyj?; par̲aiyāṭṭam, jota tanssitaan rytmisten rummunly?ntien tahtiin sek? thīppandāṭṭam, johon liittyy palavat puiset soihdut.

Tamilitanssi liittyy l?heisesti tamilien teatteriperinteeseen. Useimmat taidemuodot sis?lt?v?t molempia. Kurava?ci on draamatanssityyppi, jota esitt?? nelj? tai kahdeksan naista. Draama alkaa kurava-heimon ennustajanaisen kertomuksella rakkaudestaan riutuvasta naisesta. Laulut itsess??n ovat lyyrisen kauniita, jota vaikutelmaa vahvistetaan tanssiesityksell?.

Therukkūthu (kirjaimellisesti ”katun?ytelm?”) on kyl?teatterin tai kansanoopperan muoto. Sit? esitet??n perinteisesti kylien aukioilla ilman lavasteita. Esitykset sis?lt?v?t sek? lauluja ett? tanssia, usein samanaikaisesti ja tarinat voivat olla uskonnollisia tai maallisia. Esityksill? ei ole tiukkaa muotoa ja esiintyj?t ovat usein vuorovaikutuksessa yleis?n kanssa, pilkaten heit? tai ottaen heid?t mukaan dialogiin. Viime aikoina therukkūthu on toiminut menestyksellisesti erilaisten sosiaalisten sanomien, kuten raittiuden, kastij?rjestelm?n kritisoinnin ja laillisten oikeuksien v?litt?j?n?. T?m? on levinnyt my?s Intian muihin osiin.

Tamil Nadussa Melaturin kyl?ss? j?rjestet??n paikallisen jumaluuden kunniaksi vuosittain bhagavatamelaksi kutsuttu esitys, joka kest?? l?pi y?n. Osavaltiossa on my?s kehittynyt l?nsimaista vaikutteita ottanut n?ytt?m?taideperinne.

Nykyaikaisessa tamiliyhteiskunnassa ovat s?ilyneet sek? klassiset ett? perinteiset esitt?v?t taiteet. Kansantaiteet taantuivat 1900-luvun puoliv?liss?, mutta ovat elpyneet uudelleen viime vuosina erityisesti etel?isess? Tamil Nadussa vaikkakin niiden suosio keskittyy maaseudulle. Tamil Nadun kansantaiteiden seura (Tamil̲nāṭu iyalisai nāṭaka man̲r̲am) on keskittynyt kansantaiteiden s?ilytt?miseen ja edist?miseen ja sill? on ollut merkitt?v? rooli kulttuuriperinteiden jatkumisessa.

Tamil Nadun tamilit suhtautuvat kiihke?sti elokuvaan. Tamilien elokuvateollisuus, jota kutsutaan yleisesti nimell? ”Kollywood”, on Intian toiseksi tuotteliain filmiteollisuus. Suurin osa tamilielokuvista sis?lt?v?t laulu- ja tanssikohtauksia. Elokuvamusiikki on oma suosittu genrens?, joka yhdistelee karnaattista musiikkia, tamilien kansanmusiikkia, Pohjois-Intian tyylej?, hip hoppia ja jopa heavy-musiikkia. Kuuluisia 1900-luvun lopun elokuvamusiikkis?velt?ji? ovat M. S. Viswanathan, Ilayaraaja ja A. R. Rahman.

Uskonto

Useimmat tamilit ovat hinduja, mutta islamilla ja kristinuskolla on my?s pitk?t perinteet Tamil Nadussa. Suositun legendan mukaan viimeisen Chera-kuninkaan sanotaan k??ntyneen muslimiksi ja matkustaneen Arabiaan Muhammadin kumppaniksi (sahaba). Er??n varhaisen Pallava-kuninkaan ?idin uskotaan olleen kristitty. Eurooppalainen kristinusko korvasi alkuper?isen tamilikristinuskon kokonaisuudessaan 1500-luvulla ja useimmat nykyp?iv?n kristityist? ovat joko protestantteja tai katolilaisia. Jainalaisuus oli yhteen aikaan valtauskonto Tamil Nadussa, mutta se taantui huomattavasti Pallava-dynastian aikana ja nyky??n on vain muutamia tuhansia tamilijainalaisia.

Tamilihindulaisuudessa kuten muissakin hindulaisuuden paikallisissa muodoissa, on omia erityispiirteit??n. Suosituin jumaluus on Murukan, joka on jo hyvin varhain esiintynyt Sivan pojan Kartikeyan kanssa, mutta joka alun perin on ollut ehk? toinen jumaluus. Mariammanin (Ammanin), jonka ajatellaan polveutuvan vanhoista ?itijumalista, palvonta on hyvin yleist?. Cilappatikaramin sankaritarta Kannagia palvotaan paljon, erityisesti Sri Lankassa. Vishnulle, Sivalle, Ganapathille ja muille yleisille hindujumalille pyhitettyj? temppeleit? on paljon. Ayyavazhi-uskonto levisi Tamil Nadun etel?isiss? osissa 1800-luvun puoliv?liss? ja sill? on paljon kannattajia Tirunelvelissa, Thoothukudissa ja Kanyakumarissa.

Maaseudulla Tamil Nadussa palvotaan monia paikallisia jumaluuksia, joita kutsutaan nimell? aiyyan?ār. Niiden uskotaan olevan paikallisten sankareiden henki?, jotka suojelevat kyl?? vaikeuksilta. N?iden palvonta keskittyy usein naḍukkalin – sankarin muistolle pystytetyn kiven – ymp?rille. T?m? palvonnan muoto mainitaan s??nn?llisesti klassisessa kirjallisuudessa ja on ilmeisesti siis j??nne antiikkisesta tamiliperinteest?.

?aivismilla on vahva kannatus tamilien keskuudessa vaikka sen suurimmat kannattaja-alueet ovatkin pohjoisessa. Alvarit ja nayanarit, jotka olivat valtaosin tamileja, olivat t?rke?ss? asemassa bhakti-perinteen renessanssissa Etel?-Intiassa. 900-luvulla Vishishtadvaita-teorian puolestapuhuja filosofi Ramanuja teki monia muutoksia palvontatapoihin luoden uusia m??r?yksi? temppelimenoihin ja hyv?ksyen alempikastiset hindut h?nen t?rkeimmiksi opetuslapsikseen. Muita t?rkeit? tamilien hengellisi? johtajia olivat Vallalar (eli Jothi Ramalinga Swamigal), Ramana Maharshi ja siddharit, jotka olivat ryhm? joogeja. Siddha-l??kint? liittyy my?s tamilien ?aivismiin. Ramayanan tapahtumat sijoittuvat monilta osin tamilialueille ja legendojen mukaan monet Raman sotilaista olivat tamileja. Ainoa Parashuramalle omistettu temppeli on Tamil Nadussa.

Kamppailulajit

Tamililegendan mukaan Chola-, Chera- ja Pandya-kuninkaat k?viv?t satavuotisen sodan ensimm?isen vuosisadan alussa, jonka aikana he kehittiv?t t?ydelliset kamppailulajit. Nelj?n kamppailulajin oletetaan saaneen alkunsa t?st?: kalarippayattu, silambam nillaikalakki, maankombukkalai ja varma kalai, joita kaikkia harjoitetaan nyky??n osissa Tamil Nadua ja Keralaa.

Silambam nillaikalakkissa k?ytet??n 1,6-metrist? keppi?. Se kehitettiin matkustajille, jotta n?m? pystyiv?t k?velysauvallaan puolustamaan itse??n mahdollisia vihollisia vastaan. Sen tekniikat keskittyv?t sauvank?ytt??n niin ettei sen liike pys?hdy sek? sauvan, jalkojen ja vartalon yhdenaikaiseen liikkeeseen. Varma kalaissa opetellaan iskem??n vastustajan vartalon elint?rkeisiin osiin k?sin ja asein, maankombukkalaissa k?ytet??n metallik?rkist? peuransarvesta tehty? asetta. Kalarippayattussa k?ytet??n kaikkia kamppailumuotoja, mukaan lukien aseeton hy?kk?ys ja hy?kk??minen puisilla ja metallisilla aseilla. Kalarippayattun perinne on vahvinta Keralassa.

Antiikkinen tamilien taistelulaji, aseeton h?rk?taistelu, oli suosittua klassisen aikakauden sotilaiden keskuudessa. Sit? harjoitetaan edelleen osissa Tamil Nadua, erityisesti Alanganallurissa l?hell? Maduraita, jossa se tunnetaan nimell? jallikaṭṭu tai ma?cuviraṭṭu. Lajin tapahtuma j?rjestet??n vuosittain pongal-juhlan aikoihin.

Instituutiot

Koska tamilit ovat olleet levitt?ytyneen? useisiin valtioihin l?pi historiansa, on olemassa muutamia muodollisia yleisi? tamili-instituutiota. T?rkeimm?t tamilien kansalliset toimielimet ovat olleet Tamil Nadun ja Sri Lankan hallitukset, jotka ovat edesauttaneet tamilin kielen k?ytt?? 1950-luvulta l?htien.

Tamil Nadun politiikan t?rkein liike on Periyar Ramasamin perustama ”Itsekunnioituksen liike” (Self-respect Movement), joka perustuu itsekunnioitukselle ja rationalismille ja taistelee kastilaitosta ja alempien kastien syrjint?? vastaan. Tamil Nadun kaikkien t?rkeimpien poliittisten puolueiden ideologiat perustuvat Itsekunnioituksen liikkeeseen.

Sri Lankassa tamilipolitiikkaa hallitsivat federalistiset liikkeet Federal Partyn (Liittovaltiopuolue, my?hemmin Tamil United Liberation Front, Tamilien yhdistynyt vapautusrintama) johdolla aina 1980-luvun alkuun. 1980-luvulla Sri Lankan tamilipolitiikkaan alkoivat vaikuttaa useiden aseellisten joukkojen suorittamat v?kivaltaiset sotatoimet. Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit eli Tamilitiikerit nousi n?ist? ryhmist? t?rkeimm?ksi 1990-luvulla. 2000-luvulla Tamilitiikerit ovat aina v?lill? yritt?neet k?ynnist?? neuvotteluja Sri Lankan hallituksen kanssa. J?rjest? kontrolloi osia Sri Lankan pohjois- ja it?osista ja on yritt?nyt muodostaa alueelle omaa hallintoa, jota se kutsuu Tamil Eelamin hallitukseksi.

1960-luvulla Tamil Nadun hallitus j?rjesti Tamilien maailmankonferenssin ja kokouksia on j?rjestetty sen j?lkeen s??nn?llisesti. Vuonna 1999 perustettiin Tamilien maailmankonfederaatio suojelemaan ja edist?m??n tamilikulttuuria sek? lis??m??n yhteenkuuluvuuden tunnetta eri puolilla maailmaa asuvien tamilien v?lill?. Sen j?lkeen konfederaatio on ottanut k?ytt??n tamilien lipun sek? laulun tamilien ylikansallisiksi symboleiksi. Lipun sanat ovat klassisen runoilijan Kanian Poongundranaarin runon avaussanat: ”Kaikki maat ovat kotimme, kaikki ihmiset ovat sukumme”.

Kirjallisuutta

• Bowers, F. (1956). Theatre in the East – A Survey of Asian Dance and Drama. New York: Grove Press.
• Casson, L. (1989). The Periplus Maris Erythraei: Text with Introduction, Translation and Commentary. Princeton, Princeton University Press. ISBN 0-691-04060-5.
• Chaitanya, Krishna (1971). A history of Malayalam literature. New Delhi: Orient Longman. ISBN 81-250-0488-2.
• Coomaraswamy, A. K. (1946). Figures of Speech or Figures of Thought. London: Luzac & Co.
• Gadgil, M. & Joshi, N. V. & Shambu Prasad, U. V. & Manoharan, S. & Patil, S. (1997). ”Peopling of India.” In D. Balasubramanian and N. Appaji Rao (eds.), The Indian Human Heritage, pp. 100–129. Hyderabad: Universities Press. ISBN 81-7371-128-3.
• Hart, G. L. (1975). The Poems of Ancient Tamil: Their Milieu and their Sanskrit Counterparts. Berkeley: University of California Press. ISBN 0-520-02672-1.
• Hart, G. L. (1979). ”The Nature of Tamil Devotion.” In M. M. Deshpande and P. E. Hook (eds.), Aryan and Non-Aryan in India, pp. 11–33. Michigan: Ann Arbor. ISBN 0-89148-014-5.
• Hart, G. L. (1987). ”Early Evidence for Caste in South India.” In P. Hockings (ed.), Dimesions of Social Life: Essays in honor of David B. Mandelbaum. Berlin: Mouton Gruyter.
• Mahadevan, Iravatham (2003). Early Tamil Epigraphy from the Earliest Times to the Sixth Century A. D. Cambridge, Harvard University Press. ISBN 0-674-01227-5.
• Parpola, Asko (1974). ”On the protohistory of the Indian languages in the light of archaeological, linguistic and religious evidence: An attempt at integration.” In van Lohuizen, J. E. de Leeuw & Ubaghs, J. M. M. (eds.), South Asian Archaeology 1973, pp. 90–100. Leiden: E. J. Brill.
• Parpola, Asko (2003). Deciphering the Indus script (2nd ed.). Cambridge: Cambridge University Press. ISBN 0-521-79566-4.
• Pillai, Suresh B. (1976). Introduction to the study of temple art. Thanjavur: Equator and Meridian.
• Ramaswamy, Sumathi (1998). Passions of the Tongue: language devotion in Tamil India 1891–1970. Delhi: Munshiram. ISBN 81-215-0851-7.
• Sastri, K. S. Ramaswamy (2002). The Tamils: The People, Their History and Culture, Vol. 1: An Introduction to Tamil History and Society. New Delhi: Cosmo Publications. ISBN 81-7755-406-9.
• Sharma, Manorama (2004). Folk India: A Comprehensive Study of Indian Folk Music and Culture, Vol. 11: Tamil Nadu and Kerala. New Delhi: Sundeep Prakashan. ISBN 81-7574-141-4.
• Sivaram, Rama (1994). Early Chola Art: Origin and Emergence of Style. New Delhi: Navrang. ISBN 81-7013-079-4.
• Suryanarayan, V. (2001). ”In search of a new identity”, Frontline 18(2).
• Swaminatha Iyer, S. S. (1910). A Brief History of the Tamil Country, Part 1: The Cholas. Tanjore: G. S. Maniya.
• Varadpande, M. L. (1992). Loka Ranga: Panorama of Indian Folk Theatre. New Delhi: Abhinav Publications. ISBN 81-7017-278-0.
• Wells, Spencer (2002). The Journey of Man: A Genetic Odyssey. Princeton University Press.
• Zvebil, K. (1974). The Smile of Murugan: On Tamil Literature of South India. Leiden: Brill. ISBN 90-04-03591-5.

Aiheesta muualla

• Tamil Studies Conference 2006 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tamilnation.org
• A Tamil human rights news portal (Arkistoitu – Internet Archive)
• Thamizhar Martial Arts
• Tamilien diasporan historia
• Genocide of Tamils (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tamil Virtual University – Video gallery (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tamil Library