爱立信携手印度铁塔公司，计划斥资打造智慧城市
| Anne L’Huillier | |
|---|---|
 |
|
| Henkil?tiedot | |
| Syntynyt | 16. elokuuta 1958 Pariisi, Ranska |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Pierre ja Marie Curien yliopisto |
| V?it?sty?n ohjaaja | Bernard Cagnac |
| Instituutti |
CEA Lundin yliopisto |
| Tutkimusalue | atomifysiikka ja attosekuntifysiikka |
| Palkinnot |
Wolfin palkinto (2022) Nobelin fysiikanpalkinto (2023) |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Anne L’Huillier (s. 16. elokuuta 1958 Pariisi, Ranska[1]) on ranskalais-ruotsalainen[2] fyysikko, joka on yksi attosekuntifysiikan uranuurtajista. L’Huillier jakoi 2023 Nobelin fysiikanpalkinnon Pierre Agostiniin ja Ferenc Krauszin kanssa.
El?m? ja ura
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Anne L’Huillier suoritti 1979 Pariisin Pierre ja Marie Curien yliopistossa sek? fysiikan ett? matematiikan maisterintutkinnon. Tohtoriksi h?n valmistui fysikaalisista tieteist? 1986. V?it?stutkimuksensa h?n suoritti CEA-tutkimuslaitoksessa.[2]
L’Huillier toimi 1986–1995 CEA-laitoksen tutkijana, ja samaan aikaan h?n vieraili my?s Chalmersin teknillisess? korkeakoulussa G?teborgissa, Etel?-Kalifornian yliopistossa ja Lawrence Livermoren kansallislaboratoriossa.[2]
L’Huillier oli vuonna 1987 Pariisissa tekem?ss? postdoc-tutkimusta, kun h?n kiinnostui tutkimaan, mit? tapahtuu atomeille, kun ne altistaa lyhyille ja voimakkaille infrapunas?teilypulsseille. H?n oletti n?kev?ns? fluoresoivaa valoa, mutta atomit s?teiliv?tkin korkeaenergist? r?ntgens?teily?.[2] L’Huillier kiinnostui niin paljon kokeesta, ett? suuntautui sen j?lkeen p??s??nt?isesti lyhyeiden lasers?teiden ja niiden vaikutuksen tutkimiseen.[3]
L’Huillier siirtyi 1995 Lundin yliopiston tutkijaksi, ja kaksi vuotta my?hemmin h?nest? tuli laitoksen atomifysiikan professori. Ruotsissa h?n toimi vuosina 2010–2015 fysiikan Nobel-komiteassa.[2]
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]L’Huillier on saanut uransa aikana muun muassa 2022 Wolfin palkinnon ja 2023 Nobelin fysiikanpalkinnon. Wolfin palkinnon h?n jakoi Ferenc Krauszin ja Paul Corkumin kanssa. Heid?t tunnustettiin ty?st??n ultranopean lasertieteen attosekuntifysiikan uranuurtajina.[3] Nobelin palkinnon L’Huillier sai yhdess? Krauszin ja Pierre Agostinin kanssa. Palkintoperustelujen mukaan kolmikko on attosekunnin mittaisilla pulsseilla kehitt?nyt kokeellisia tapoja elektronien liikkeen tutkimiseen.[4]
L?hteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- ↑ Anne L’Huillier – Facts NobelPrize.org. 2023. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Anne L’Huillier Fundación BBVA. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Anne L’Huillier Wolf Foundation. Arkistoitu 8.2.2022. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ The Nobel Prize in Physics 2023 NobelPrize.org. 2023. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anne L’Huillier Wikimedia Commonsissa
| Kansainv?liset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilij?t | |
| Henkil?t | |
| Muut | |
